#27

mitä nöyrimmin tulen esittämään tervehdykseni... se kesäloman aikana tullut tauko sitten vähän venähti. elämään on tullut niin paljon uutta, ettei aikaa - ja hyvä on, myönnän, myöskään intoa - simssille tai ylipäätään tietokoneelle ole jäänyt! nyt olen täällä kuitenkin uutta osaa teille kirjoittamassa, ja toivottavasti joku vielä eksyisi sen lukemaankin. :D

ja hei, kuvat on muokattu muutaman kuukauden tauoilla, joten ne ovat erinäköisiä. mutta se on okei. sekin on okei, että tein tuon otsikkokuvan paintilla...

nylundin perheeseen kuuluu siis tällä hetkellä kaksi jäsentä: perijämme lydia ja hänen tuore aviomiehensä klemetti.

no, me kaikki tiedämme mitä tämä tarkoittaa. joko romanttinen aamiainen olikin pilaantunut tai sitten joku taitaa olla raskaana...

lieneekö pahoinvointi jatkunut töihin saakka vai miksiköhän musiikkiuralla koettiin, ettei lydia sopinut sinne. se ei tosin näytä häntä kovasti surettavan.

nylundien pihasta oli virallisesti tullut jonkinlainen agressionpurkupaikka. emilian aikaan roskapönttöä kävivät potkimassa hänen loukatut rakastettunsa, mutta näköjään tämä tuntematon kansalainen koki sen myös oikeudekseen.

pieni vauva siellä masussa tosiaan asusteli. :) tätä varten sai alakerran makuuhuone muuttua emilian kammiosta herttaiseksi lastenhuoneeksi:

lydia kutsui siskonsa ihmettelemään kasvanutta vatsaansa ja kenties jakamaan suruaan äidin poismenosta.

tai no, "suruaan". kuolleelle äidille nauraminen, only in sims.

klemetti koki vielä tarpeelliseksi toistaa sen, mikä oli aika ilmeistä...

tässä vaiheessa ei sitten kai tapahtunut mitään jännää. no, siirtykäämme synnytykseen!

kuudennen sukupolven esikoinen oli poika! poika!! johan tässä tulikin sukuun se seitsemän tyttölasta putkeen ennen tätä.

klemetti hieman hermostui pienokaisen perimästä, sillä ainoastaan ihonväri oli sama kuin kummallakaan vanhemmista. selitys onneksi löytyy lydian isästä, jonka geenit nähtävästi hieman hyppäsivät. :D

poika nimettiin lukaksi. :)

elämä on mitä idyllisintä nylundien perheessä. <3

tavanomainen arki sai hieman muutosta, kun koittivat lukan ensimmäiset syntymäpäivät.

ja aivan ihana pikkuherra hänestä kasvoikin! 

nyt kun voidaan olla jo melko varmoja, ettei lukassa mennyt mitään kauhean kamalasti pieleen, uskalsivat lydia ja klemetti puhua toisen lapsen hankkimisesta.

lastenhoitotaidoissa tosin on vielä petrattavaa.. luka huusi tunteja alhaalla vanhempien pitäessä "hauskaa".

koska luka oli niin selkeästi isoisänsä näköinen, päätti emilia että näiden kahden olisi ehkä hyvä tavata. emilia ei tosin itsekään ollut kovinkaan läheinen isänsä kanssa, joka oli ollut hänen äidilleen vain yhden yön huumaa.

alku näytti niin kovin lupaavalta...

mutta lopulta luka ei lämmennyt. ehkä joskus tulevaisuudessa uudestaan, kun poika ymmärtääkin kuka tämä outo mies oikein on!

klemetti näyttää tässä siltä, että häneltä itseltäkin saattaa kohta tulla jotakin ulos...

poreallas, tuo vapaatahtoisten simien kirous. varsinkin talvisin, se ei ainoastaan estä simejäsi tekemästä mitään muuta, vaan myös melkein tappaa heidät. :)

i hope it was worth it!

luka jättää hyvästit rakkaalle unikaverilleen, sillä on taas aika kasvaa ja isot pojathan eivät nallejen kanssa nössöile.

ei mitään valittamista, ei kertakaikkiaan...

loppuun tällainen kevennys, ties miksi olen tähän kuvaan halunnut päättää osan...

huhuh, siinä se! kommentit ovat aina kivoja ja motivoivia. ;)